Tämä se on kuin
Korkeasaari
runollisten
ikioma maailma
Jokaiselle lajille
on oma
omituinen häkki
Minun ympärilleni
paksuimmat
kalterit
Minusta kun lajittelussa
biisoni tai jakki

Tämä se on
tarkoin aidattu
kulturellien runollisten
Korkeasaari
Minä sentään olen
tarkoin varjeltu
Korkean tukevan
putkiaidan takana
Säröillä sarvet
verillä turpa
Periksi ei anna
tippaakaan häkki

Tuolta ne kait
tuon toisen kepeämmän
aidan takaa
kauhistuneina
Herra meitä varjelkoon
jos tuollainen
irti pääsis
Kirjoittais vapaasti
runouden preerialla
Eihän ne minulle
toista mahdollisuutta

Tuhahdan suhahdan
puhahdan
Matalasti urahdan
Hieron kutisevaa
kylkeäni kaltereihin
No jokos sitä taas
Paljastan komeuteni
Lorotan lorotan
Myöntävät että
Paljon sitä
isosta isosti tulee
Enhän minä mitään
muuta.....
Mutt komeasti ja
paljon biisonista
Kultaista keltaista ja
vaahtoavaa.....
Paljon kertyy kusta
biisonista isosta