Alkoi se taas
mielessäni
ajatus itää
Mistä kaikesta
minä runon voin
Mistä pitää
Ja montakos
runoa
Päästäkseni
lupaamaani
tuhanteen

Viides sadas
Sehän se tuohon
tuota pikaa
Lastenleikkiähän
tämä on
tähän asti ollut
Kyllähän minun
passaa
En tällä paljoa
päätäni rassaa
Kyllä sitä
minullekin
tuhanteen jokunen
kelvollinen mallaa

Aloitan sen taas
Lasiini konjakkia
piristykseksi
Ennen kuin aivan
sanattomaksi
nuupahden
Pikku sikariini
tuikusta tuli
Röyhäytän

Piru vie miten
tuo emantä
Mistäs se jo
kotiin tuli
Pakkohan se oli
Hoffnarin jouduin
konjakki lasiin
hätäisesti
stumppaamaan

Tämähän se on
seisenkerroksinen
savuton tiilitalo
Kuinkahan moni
meistä muistaa sen
Kummeksun sitä
Miten se voikaan
Remu Marttinen
maistuakaan
sikaritupakalta