Kukapahan minua
maineetonta kehuis
Kukapas minusta
selkäni takana
On se sitten
satoisa
tuottoisa ja hyvä

Kukas minua
Eihän nuo pölyynny
kirjoittamani
omakustanteet
ohuehkot kirjat
kirjastojen hyllyillä
Kuitenkin heitä
jonkin moinen
määrä jotka
pölyjä pyyhkivät
näyttöruuduiltaan

Kehut ei
Ei minu kehujen
puute....
isommin vaivaa
Vain selattujen
sivujen määrä
taitamatonta nöyrää
hämmästyttää
Luettuja ovat
luettaviksi
tarkoittamani

Ahkeruuteni sen
saanut olen
havaita....
Se laiskoja entisiä
tovereitani
kateusko vaivaa
Kyllähän kait hekin
Eihän heiltä
yritystä puutu mutt...

Omituinen on
tämä kirjoitettujen
sanojen maailma
Minuakin lukevat
vasta nyt....
Kun olen ääneen
joukosta
irti sanoutunut
Kirjoittelen itselleni
kuin vain minä taidan
Vuosikymmeneni
lapsilleni tällä tavoin
lukitsen nämä
pöytälaatikkoon