Pitihän minun
vielä nuoremmille
seitsemänkymppisen
näyttämän
Miten se kivi
vanhan kädestä
Kuinka kauas sen
linkoan....
Tuostahan me
metsätien laidasta
otettiin mittaa
toinen toistemme
pitkistä heitoista
Minä siinä samalla sitä
Miten ja kuinka
Suorin selin
rennoin käsin mutt
kuitenkin
täydellä voimalla
Muutaman saran yli
nuo oppipoikani
Kunnes ne sen
Heitäpäs ukki
kerran täysillä
No äkistihän minä
näissä hommissa
käyn.....
yllytyshulluksi
Valitsin sen käteeni
sopivimman
Pyöreän kiven
mukavan kokoisen
Käsi taakse.....
Kolme neljä
vauhtiaskelta
Sen vedin mitä
sieluni sieti
Lensipäs se
helvetin pitkälle
Kilahti siellä
kaaren päässä
kasvihuoneen lasi
tahi kaks.....
Pojat ne ottivat
jalat alleen
Hävis vintiöt silmistäni
yks kaks....
Minäpäs otin
taskustani
kynän ja paperia
Niitähän on
runovaarilla
aina mukanaan
Kirjoitin siihen
vieraan nimen ja
oudohkon
puhelinnumeron
Kerrankos sitä
Mutt vaarin ei koskaan
siltä paikalta kiviä
heittelemän pidä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.