Minä värisen
vilusta kylmän
kosketuksesta
Minä kavahdan
uskovien ihmisten
yksisilmäisyyttä
Raskaita kiviä
viskovat
elämäni mereen
kykloopit
Minä väristen
innosta iloitsin
kevään riemuista
Koskettelin häntä
hellällä kädellä
niin herkällä
Silmät leiskuen hän
Älä lääpi
värähti inhosta
Hän joka jota
joskus palavasti
Pelkäsikös nyt
kuiva pensas
liekkiin leimahtamista
Minä väristen
kylmenneenkin
tulen kosketuksesta
Penkaisin vähän
En löytänyt
En kipunan kipunaa
En hiipuvaa ....
kekälettä
Äläpäs nyt viitsi
vanha mies
Eihän sinusta
Eihän meidän pitäis
tällaisten.....
Vanhoja uuniruokia
maistellen muistella
ikäihmisten
Saatikka että pataa
ei voi jättää uuniin
ilman kantta
Sehän vain aiheuttais
hyvien muistojen
pohjaan palamista
Vanhaa suhdetta
varsinkaan luvatonta..
Eihän sitä pidä
missään nimessä
mistään kohennella
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.