Miksen enään
toivorikkana
aamuisin herää
Vaatteeni
konemaisesti kuin
armeijan
aikaisesta
pinkasta kerään
Oion huolimattomasti
tuolinselälle
viikattuja
Mutt vielä on se
siltä ajalta
mielessäni
Etten vaatteitani
yömyöhälläkään
hujan hajan

Viikon päivän
sen minä tänäänkin
Postiluukun alla
pimeässä kopeloiden
selvittelin
Kostutin sormen
Selailin hetken
Vain huonoja kuivia
uutisia eiliseltä
Tärkein tieto
etusivun vasemmasta
ylänurkasta
Torstaihan se oli
turhanaikaisen
tämä aamu

Herätessäni taas
Virkistyinpäs
emännän aamusta
keittämästä
mustuneesta
kahvista
Tärkkelys annokseni
Ohuen ohuesta
ruotsalaisesta
näkkileivästä
Mauttomasta
sitkaasta kuin
pinkopahvista

Kaiken tämän jälkeen
Miks en enään.....
koskaan
Aamusella vois
ilahtua inostua
ylösnoususta
Tupakalle sentään
En himosta vaan
nauttiakseni
keväisten lintujen
kevyt mielisestä
laulusta