Nostin uteliaana
katseeni
Heristin näitä
hörrössä olevia
korvalehtiäni
Vakio paikaltani
niitä tein
luontohavaintoja
Näinkö lähellä tuo
vois kesä olla
Pitkäänhän olin jo
kuunnellut noita
trillejä ja
liverteitä
Tiirojen tirskuntaa
Mutt mikäs oli tuo
Kesän airutko
joutsen parven
torvien töräys
Siipien havina
Kurjetkin ne tuossa
korkeutta otti
laajalla aukealla
Tukon varaston
peltikaton aiheuttamassa
ylösnousevassa
ilmavirrassa
Kolmeenkymmeneen
kuuteen pääsin
Loput toki saattoivat
mustina pisteinä
näköharhoja olla
häipyessään sinne
taivaan sineen
Palasivat siihen
vanhaan perinteiseen
muotoonsa
Tuonne ne.......
kesästä viestiä vievät
kohti pohjoista
Nostin katseeni
heristin korviani
Poistuvien perään
haikailen tässä
vakio paikallani
Aurinkoista toki
mutt viileää
Lentää jos osaisin
Minä menisin
kesää vastaan
Suuntaisin etelään
Tässähän minun
osaamattomana
pitkä matkaisten
taukopaikalla
Elämäni suunnasta
Minähän en enään saa
itse päättää
Aikani kuluu
Kumaraan painavat
Juoksuttavat minua
Ikeenä harteillani
Vain hupenevat päivät
Ikävät asiat
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.