Herätessäni
ennen
Ojensin käteni
Siinähän hän
pieni pyöreä
pehmeä ja lämmin
Tuhahteli
useimmiten
Mutt silloin tällöin
Miten pieni
pehmeä ja lämmin
 

Olihan se
Minua rohkeaa
onni aikanaan
suosinut
Kaikkien normien
sääntöjen mukaan
Sehän meistä
ajan myötä
muodostui
ydinperhe

Eihän hän
Maria ollut
Minäkään en
Joosef
Eihän sitä
Lihamiehestä
puuseppää
Esikoisemme
hän syntynyt
joulu yönä
Vaikka onkin
vahva ja vakaa

Oman tiensä
kulkija
Jo kehdossaan
Mieleensä
maailman parannus
ja kapina
Sittemmin useampi
noita oman tiensä
kulkijoita

Mutt nyt kun herään
ojennan käteni
Miten kylmältä
kovalta tuntuu
kivinen seinä
Ei se tuhahda
Ei se myöskään
myöntymystään
ynähdä
Sekös se on
omassa huoneessa
heräämisestä
tehnyt niin
vastenmielisen