Nyt sitä olen
korvessa runoillut
kaupunkilais
kirjoittaja
tyyten urbanisoitunut
Enään en hissittä
kotiini pääse
Asfalttiseksi on
muuttunut
hiekkainen piha

Ylintä kerrosta
asutan
Valituttaa asia 
korkeanpaikan
pelkoista
Parvekkeenikin
lasitutin
Ettei mun tarvitse
kaiteen yli
säikkyen kurkistella
pihan äänien perään

Minä kun luulin
muuttaessani
yli koko koti
kaupungin katsovani
Vain rautatien pätkiä
sieltä täältä
Moottoritietä
metsäsaarekkeiden
väleistä
Auringonkukka
peltojen takaa

Nyt minäkin olen
kuin uudisasukas
kotikaupungissa
Kyselevät
muualta tulleet
Mistäs sinä
Kuultuaan sen mikä
vastaukseni
Kahden vuosikymmenen
välein vaihtaa
runonkirjoittaja
maallista majaa
Osoitteen muutoksella
Voiko sillä
uudistua kukaan