Hiljaista miestä
Miks ei sitä
Kukaan rakasta
vaitonaista
Enhän minä
rantalavalta
Kovin usein
kenenkään
mukaan

Hiljainen mies
Sille se
kun muilta
jää yli
Viimeiseksi
Eihän hän
seinäruusu
lavan kaunein

Mutt lähtiessäni
silmäniskusta
sen mukaan
Älkääpäs
vinosti
hymyilkö
Portin pieleen
en aittansa
rappusille

Enhän minä
Heidän kanssaan
tokkopa
koskaan
Et olis kesken
jäänyt toiveikkaan
ajatus

Hiljaista miestä
tyyntä vettä
Pinta poreili
Kuin nuo
neulamuikut
sitä nyppis
Ei se sillä kehu
hiljainen mies
Että selkää särkis