Jonkunhan
se oli oltava
ensimmäinen
Kohdalleni
kuinka hän
Kohtalokas nainen
oli neito
sen kertainen

Miten meitä
kaks osaamatonta
sattui siihen
Mielestäni se
kavereiden
kiero temppu oli
Eihän niille
mieleen ollut
Ett kaks kaltaistamme
vapaina liehui

Aikamme me
sielujemme
herkkiä kieliä
Näppäiltiin niitä
Kahden miks
huomasimme
jäänemme
Arasteltiin
aamuun asti

Vauhtiin päästiin
ujosteltiin
Sitten me se
kiihkeästi
osaamatta tuherrettiin
Päivä nousi
Käki kukkui
Pieni helmi  silmäkulmaas
Sen minä hellästi
lipaisin
suolaisen pois…